Helmikuussa 2009 minut valittiin yhdistyksen hallitukseen. Ja heti järjestäytymiskokouksessa minusta tuli yhdistyksen sihteeri. Ja siinä tehtävässä seuraavat kahdeksan vuotta menikin. Enhän minä aluksi tiennyt niin Helkystä kuin muustakaan yhdistysbyrokratiasta juuri mitään. Yhdistyksen konkarit ovat asioita opettaneet pikku hiljaa. Oppiminen alkaa matkimisesta. Jossain vaiheessa oppia kertyi niin paljon, että sitä saattoi alkaa jo soveltaa. Ja nyt sitä on kertynyt sen verran, että koen pärjääväni jo aika kivasti haasteellisissakin tilanteissa.
Vähänpä minä tiesin silloin 2009, miten isoksi osaksi elämää Helky muodostuu. Nykyisen vaimoni Mari Myllymäen kanssa kavereina aloitettiin, ja nyt on ehditty sitten olla naimisissa jo yli 7 vuotta. Jos ei mistään muusta saada aikaan kiivastakin keskustelua, niin Helkystä. Aika usein olemme olleet asioista samaa mieltä, mutta sitten kun ei ollakaan… Tiiminä on kuitenkin menty ja paljon asioita pohjusteltu kotona, sillä monta vuotta meni Marin ollessa puheenjohtaja ja minä sihteerinä. Kokoukset ja päätökset ovat tärkeitä ja vievät asioita eteenpäin, mutta kyllä se varsinainen työ tehdään niiden ulkopuolella. Päätökset eivät synny valmistelematta.
Helkan tuvan remontointi on ollut raskas puristus, eikä se ole vieläkään ohi, sillä takuunalaisia töitä on vielä kesken. Jos olisin etukäteen tiennyt homman rankkuuden, niin olisin varmaan jättänyt välistä. Oli se antoisaakin, ja paljon uutta siinäkin taas oppi, niinkuin kaikista haasteista aina oppii. Ja pääsi rakentamaan jotain sellaista, mitä ei missään muualla vielä ole. Ei tutun ja turvallisen pyöritys ole koskaan minun hommani ollutkaan, kyllästyn nopeasti rutiinijuttuihin.
Viimeisimpänä “aluevaltauksena” on ollut kaksinkertaisen kirjanpidon opettelu. Kuulon Tuki ry:n rahastonhoitajana sitä on ollut mukava tehdä. Nykyään siihen on olemassa ilmaisia päteviä ohjelmia, kuten moneen muuhunkin hommaan. Isot pilvipalvelujätit, Google ja Microsoft, tarjoavat myös yhdistyksille ilmaiseksi omia pilvipalveluitaan. Kauas on tultu niistä ajoista, kun minä vuonna 2009 rakentelin Helkyn hallitukselle “pilvipalvelua”. Nykyisillä pilvipohjaisilla sovelluksilla voi tavallinen pullainen korvata täysin toimisto-ohjelmat. Vain kovan luokan ammattilaiset tarvitsevat sellaisia toimintoja Excelistä tai Wordistä, ettei pilviversio riittäisi.
Mitä seuraavaksi? Olen lokakuussa ehdolla Kuuloliiton liittohallitukseen. Jos minut valitaan, niin kolmeksi vuodeksi on hommia. Mitä siellä sitten tulisin tekemään? Enpä tiedä! Kuten en tiennyt Helkyyn tullessani, niin aivan sama tilanne se on tämän pestin osalta. Katsotaan kolmen vuoden päästä, mitä siellä sai aikaiseksi. Ehdokkaiden mainospuheet ovat yhtä tyhjän kanssa, teot ratkaisevat.
Mahdollisen liittohallituspestin lisäksi ajattelin jatkaa Kuulon Tuessa. Ja toivottavasti lista ei sitten kasva enempää. Vuosi sitten muutimme Marin kanssa omakotitaloon, ja siellähän riittää puuhaa. Toivon tulevaisuudesta löytäväni niin paljon mielen tylsiä hetkiä, että inspiraatio kotipuuhissa lisääntyy. Verstaassa voisi askarrella ensi kevääksi vaikka linnunpönttöjä pihapuihin.
Vaikka minun lähes 12-vuotinen hallituspesti Helkyssä päättyykin kohta, niin ei se tarkoita Helkyn unohtamista. Ja koronasta ja kaikesta huolimatta tästä syksystä puristetaan se, mitä puristettavaa on. Helkyllä on mielestäni erinomaiset puitteet tarjota resursseja vapaaehtoistyölle niin edunvalvonnan kuin vertaistoiminnan ja kuulolähipalvelun osalta. Taloudellinen tilanne on vakaa eikä tarvitse elää kädestä suuhun. Siitä on kiittäminen kaikkia toimijoita lähes 90 vuoden ajalta.
Nyt kuitenkin sanon näkemiin! Hymyillään kun tavataan! Sihteerin sutinat, rahastonhoitajan rapinat ja puhiksen pöhinät on tältä erää taputeltu. Toimettoman tuhinat siintää edessä!
Kaikista vuosista, kohtaamisista ja uuden oppimisesta kiittäen,
Ville Myllymäki