Kuin varkain jäi huhtikuun uutiskirje lähettämättä. Ei se johtunut siitä, ettei olisi ollut asiaa. Se johtui siitä, ettei kukaan tehnyt asialle mitään! Puheenjohtaja Myllymäet muuttivat kimpsunsa ja kampsunsa kerrostalosta omakotitaloon, Vantaalta Vantaalle. Siinä vähän veresteltiin muistoja siitä, mitä oli Helkyn muutto Bulelta Haagaan. Monta iltaa ihmeteltiin maailman menoa Bulen kellarissa vuosikymmenten saatossa kertyneiden romujen seassa.

Jäsenet ovat yhdistyksen tärkein voimavara. Piste.

Hiljattain eräs henkilö kyseli yhdistyksen toiminnasta ja tapaamisesta. Hän oli käynyt myös tutustumassa toimintaan, mutta siitä oli joku vuosi tai kaksi kulunut.

Vastasin, että semmosta ja tämmöstä. Ja että hän ei ole jäsen, että toiminta on suunattu jäsenille. Hän vastasi, että haluaa olla “vapaa”. Vastasin, että ilman jäseniä ei ole yhdistystä. Sen jälkeen hänestä ei sitten ole kuulunutkaan mitään.

Yhdistyksen tärkein voimavara on jäsenet. Aktiivit sellaiset. Kiitän kaikkia aktiiveja, jotka ovat kantaneet kortensa yhteiseen kekoon. Yksi heistä – Seppo Stén, kunniajäsen – kuoli hiljattain. Sepon panos kannettiin kekoon vuosia sitten, eikä nykyajan jengistä kukaan niistä ansioista tiedäkään.

Jäseniä eroaa

Aina keväisin tulee iso eropiikki. Jäsenet saavat maksulaput, ja osa haluaa erota yhdistyksestä. Tämä taitaa olla kaikkien yhdistysten arkea.

Entäs ne jäsenet, jotka tahtoisivat olla aktiivisia mutta jäsenmaksun maksaminen ei nappaa? Näin kävi itsellenikin 10 vuotta sitten. Tulin vuosikokoukseen, ilmoittauduin hallitukseen. Joku silloisesta hallituksesta äkkäsi, että Myllymäen poika ei ole edes jäsen, ja kun minut valittiin hallitukseen, valintaa säestettiin vaatimuksella liittyä myös jäseneksi.

Ei yhdistyksen säännöt jäsenyyttä hallitusjäseneltä edellytä, mutta ymmärrän vaateen ja sen jälkeen olen minäkin jäsenmaksuni maksanut kuuliaisesti.

Ihmetykseni kohdistuukin niihin yksittäisiin henkilöihin, jotka muistuttelusta huolimatta jättävät jäsenmaksun maksamatta, mutta osallistuvat silti toimintaan. Pitäisikö siihen puuttua tiukemmin? Keitä varten toimintaa tehdään? Onko jäsenyys tarpeen? Jos ei ole, miksi kukaan maksaisi jäsenmaksuaan? Jos jäsenyydellä ei ole mitään merkitystä, eikö se ole väärin niitä kohtaan, jotka jäsenmaksunsa maksavat kuuliaisesti?

AV – audiovisuaalisuus

60-luvulla yhdistykseen hankittiin sarjakuuntelulaite. Se oli aikaa ennen induktiosilmukoita, eikä siihen aikaan läheskään kaikilla ollut kuulolaitteitakaan. Aika nopeasti kapine jäi sitten työttömäksi,  kun sekä kuulolaitteet ja t-asennot yleistyivät. Uudempi induktiotekniikkaan perustuva tekniikka syrjäytti sen.

Viimeksi tällä viikolla minuun otettiin yhteyttä, kun Helkan tuvan hyvinkin yksinkertaista tekniikkaa ei saatu toimimaan. Tiloja käyttää hyvinkin heterogeeninen joukko. Tämä oli itselleni viimeinen “niitti” siitä, pitäisikö yhdistyksen investoida toimivaan av-systeemiin. Tähän asti paikalla oli ollut aina joku, joka osaa käyttää järjestelmää. Vaan jatkossa ei välttämättä olisi, ja järjestelmän pitäisi olla kenen tahansa käytettävissä. Oman tai ulkopuolisen väen.

Toinen näkökulma asiaan on se, että alusta asti olen ja olemme kutsuneet projektia nimellä “maailman paras toimintaympäriötö kuulovammaisille”. On sanomattakin selvää, että ilman älykästä taustajärjestelmää on mahdotonta saavuttaa “kytke ja käytä”-järjestelmää.

Systeemin hinta löi minut ja kaikki muutkin ällikällä. Tähän asti oli totuttu ajattelemaan vain niitä vehkeitä, jotka ovat näkösällä. Vaan jos systeemiltä toivotaan älykkyyttä, myös taustajärjestelmä vaaditaan. Se systeemi, jota vapaaehtoiset hoitivat ennen.

Jos kaikki menee putkeen: STEA ja Helkyn hallitus hyväksyy aivan törkeän kalliin ratkaisun, niin siitä päästääneen nauttimaan jo syksyllä. Kuten aina, paras tekninen systeemi on sellainen, jota ei edes huomaa käyttävänsä.