Puhiksen pöhinöitä – alku

Blogi alkaa

Luet ensimmäistä blogikirjoitusta sarjassamme Puhiksen pöhinät. Olen vuosien ajan kirjoittanut Kuuloset-lehteen ja viimeisen 5 vuoden ajan nettisivuille kaikenlaisia hallituksen tiedotteita ja muita juttuja, joissa on enemmän tai vähemmän ollut virallinen leima. Aiemmin otsikkona oli esimerkiksi Sihteerin sutinat ja rahastonhoitajavuotenani se muuttui Rahastonhoitajan rapinoiksi. Jatketaan samalla tiellä.

Tässä blogissa aikomukseni on kertoa ajatuksenvirtaa pääasiassa Helkystä ja siihen liittyvistä kuvioista. Saatanpa toki sivuta järjestökenttää ylipäätään ja Kuuloliiton tai Kuulopiirin asioita. Emme kuitenkaan ole yksin, vaan osa isoa koneistoa. Tässä blogissa voin kirjoittaa asioista, joita ei ole välttämättä mielekästä painaa Kuuloset-lehteen tai uutiskirjeeseen. Linkkejä on helppo digimaailmassa jakaa someen ja uutiskirjeeseen. Ei myöskään tarvitse murehtia tekstien pituudesta.

Kirjoitukseni eivät ole mikään Helsingin Kuuloyhdistyksen virallinen äänitorvi tai hallituksen tiedotuskanava. Luultavasti suurinta osaa väestä ei niin syvällisesti kiinnosta murheet yhdistyksessä työskentelystä tai vaikka jotkut talousasiat. Kun nettisivut uudistettiin vuonna 2014, aloitettiin sinne kirjoittamaan hallituksen tiedotteita. Niitä ehdittiin tehdä neljän vuoden aikana lähes 40 kpl. Viimeisimmät tiedotteet viime kesältä koskivat remonttia. Vuosi 2017 oli vähän hiljaisempi nettisivujen päivityksen osalta, mutta silloin odotettiin uusia sivuja joita ei sitten saatukaan julkaistuksi. Nyt viime syksynä aloitettiin puhtaalta pöydältä uusien sivujen kanssa. Kirjoitukset ovat olleet milloin omissa ja milloin hallituksen nimissä, mutta minä ne olen pääsääntöisesti kuitenkin aina kirjoittanut. Stilisointi- ja oikolukuapua olen saanut muulta porukalta.

Tapani kirjoittaa on joistakin tuntunut negatiiviselta. Se varmaan johtuu siitä, että keskityn pääasiassa sellaisiin asioihin, jotka ovat ongelmallisia tai joiden parissa on haasteita. Vaikka en aina kaikkea hyvää ja positiivista muistaisi mainita, niin ei se sitä tarkoita, etteikö niitä olisi. Meille tulee uusia jäseniä tasaisesti koko ajan, ja uusia toiminnanvetäjiäkin on aloittanut vuoden sisällä. Hallitukseen saatiin uusia jäseniä ja nyt keväällä on paikka auki jollekulle uudelle (tai vanhalle). Yhdistyksellä on vakaa talous, eikä näköpiirissä ole mitään isompia ongelmia. Tai ongelmia on, mutta ne ovat positiivisia (esim. miten sijoitamme V linjan myynnistä saatavat varat).

V linjan yksiön myynti

Syyskokouksessa käytiin kiivastakin keskustelua yhdistyksen omistaman sijoitusyksiön myymisestä. Esitellessäni asiaa kerroin asiat vähän epäselvästi, ja siitä tuli lisäkysymyksiä. Tilanne silloin kokouksessa oli kuitenkin eri kuin nyt. Taloyhtiö teetti loppuvuodesta tarkemmat tutkimukset asunnon kylpyhuoneesta ja tiedote asiasta tuli alkuvuodesta. Kävi ilmi, että rakenteissa on enemmänkin kosteutta. Eteisen puoleinen seinä oli märkä, ja kosteutta oli myös eteisen lattian alla. Miten paljon — se selviää vasta, kun uusi omistaja alkaa paikkoja kuivattelemaan. Myyntiä ei helpottanut myöskään taloyhtiön normaalia ankarampi vastuunjako, jossa osakkeen omistaja voi joutua maksumieheksi aiheuttamistaan vaurioista muille osakkaille. Jälkeenpäin ei yllätä, että kylpyhuone on tehty niin huonosti. Asunnossa oli hengenvaarallisesti tehdyt sähköt, joiden korjaus maksoi yli tuhat euroa muutama vuosi sitten. Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä yksiö osoittautui vähän mädäksi, kirjaimellisesti. Luojan kiitos kukaan ei kuollut niistä sähkömiehen virityksistä.

Edellä olevan johdosta myyntihinta jäi jonkin verran tavoitellusta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että pääsemme eroon huoneistosta. Tuleva ostaja saanee hyvällä todennäköisyydellä mukavasti voittoa, mutta omalla riskillään. Yhdistys ei halunnut ottaa riskiä itselleen. Asunnon arvo on karkeasti tuplaantunut meidän omistuksemme aikana, joten kyllä siitä ihan hyvä tuotto ainakin euromääräisesti on saatu ja tullaan saamaan. Karkeasti laskettuna korkoa korolle-tuotto tullee olemaan n. 10%, jos kaikki numerot menivät oikein päin.

Remontti – eikö se jo valmistu?

Eikö voitaisi sopia, että urakka on ohi ja voitaisiin vain istua Maikun soffalla ja nauttia? STEA esitti 30.000 euron avustusta remontin loppuun saattamiseksi. Sen voimin ollaan ihan näillä näppäimillä käynnistämässä kilpailutusta koskien tilan AV-systeemiä. Tämä vaihe on ollut henkisesti aika stressaava. Rakennusurakan aikana nähtiin monessa kohtaa, miten meidän hyvät aikomukset eivät konkretisoituneet ihan toivotulla tavalla. Lisä- ja muutostöitä oli paljon. Siksi pelottaa, että nyt valmisteltuihin suunnitelmiin jää jokin porsaanmentävä aukko.

Huoli on ehkä turha, koska toisin kuin urakkavaiheessa, nyt tarjoukseen kuuluu myös suunnittelu. Vastuuta on silti paljon yhdistyksellä, että osataan valita oikea vaihtoehto. Valita pitää vielä niin, että se kestää STEAn ja markkinaoikeuden tarkastelun.

Se hyvä puoli ulkopuolisella teettäjällä talkootyöhön verrattuna on, että työllä on takuu. Meidän tapauksessa kaksi vuotta. Urakoitsija tuleekin korjaamaan liukuovien ohjureita ja muuta pientä.

Moni on todennut, että ovikellon ääni ei kuulu eikä näy. Asia on työn alla. Eiköhän kevään aikana saada sellaset torvet ja valomajakat, että ovikello ei jää huomaamatta.

Juhlavuosi

Toukokuussa vietetään 85-vuotisjuhlia isolla kädellä. Ilmoittautumista juhliin ei kannata jäädä liiaksi odottelemaan. Paikkoja on runsaasti, mutta huonossa (tai hyvässä, riippuu näkökulmasta) lykyssä mattimyöhäisille myydään ei-oota. Paikkoja on lyhyessä ajassa varattu jo 25 (tilanne 17.2.), eikä tässä luvussa ole huomiotu kutsuvieraita vielä.

Yhdistys haki melkoisen määrän ansiomerkkejä. Aivan syystä ja ansioista. Meille näkyy muodostuneen käytäntö, että niitä haetaan ja annetaan aina vähän isompien juhlien yhteydessä viiden vuoden välein. Ansiomerkkejä on kaikkia värejä tälläkin kertaa jaossa. Onnea etukäteen kaikille 🙂 Olette jokainen ansainneet sen kovalla työllä Suomen kuulovammaisten hyväksi tehdyllä työllä.

Kevätkokouksessa hallitus esittää, että kokous kutsuu yhden kunniajäsenen. Kenet, se selviää sitten kokouksessa 11.4. Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

Talousplörinät

Yhdistys on saanut kolmelta taholta avustuksia yhteensä 15000 euroa vuodelle 2019. Avustajatahoja ovat Saara Kivirannan säätiö, Kuulon tuki ry ja Helsingin kaupunki. Viime vuonna summa oli tuhat euroa enemmän. Avustukset ovat merkittävä tekijä yhdistyksen vuosittaisen toiminnan järjestämisessä. Vaikka olen monta kertaa sanonut, että minun pitkän tähtäimen tavoite Helkyn toiminnassa on saada yhdistys omavaraiseksi ja riippumattomaksi avustuksista, niin ei se näiden avustusten merkitystä yhdistykselle vähennä. Voihan käydä niin, että avustukset vähenevät juuri sen takia, että varallisuus kasvaa. Toisaalta taas voi ajatella niin, että yksi syy talouden kasvamiseen on ollut merkittävät avustukset, kun toiminnan pyörittämiseksi ei ole tarvinnut syödä pääomia samassa määrin. Ja jos sen myötä ns. omavaraisuus suurenee, niin ei ole kovin epäreilua jakaa avustuksia enemmän sinne, missä ei vielä omavaraisuutta niin paljon ole.

Tilinpäätös käsiteltiin hallituksessa ja viivan alle jäi -27 712,49 €. Viime vuonna tehtiin 128 018,02 € voittoa, joka johtui pörssiosakkeiden myyntivoitoista. Vuoden 2019 tulos tulee olemaan myös reilusti voitollinen, kun V linjan asunto myydään. Sen jälkeen tilanne näyttäisi tasaantuvan siihen asti, kunnes Albertinkadun yksiö mahdollisesti myydään. Se jää ainoaksi omaisuudeksi, jonka hankinta-arvo eroaa merkittävästi markkina-arvosta.

Taloutemme on vakaalla pohjalla, ja vaikka meillä onkin velkaa jonkin verran, niin velan määrä suhteessa pääomaan on hyvin maltillinen.

Ville Myllymäki